Treenaus ja jaksaminen

Susi, susi!

”Susi, susi!” – huusi poika. Opettavainen vanha lasten satu nousi kiusallisesti mieleen, kun 4.9.2017 klo16.00 tajusin, että en jaksa vetää läpi seuraavaa Stadin Musakoulu LIVE-luentoa. Aikaa luennon alkuun oli vielä kolme tuntia, mutta tunsin, että nyt ei yksinkertaisesti ole energiaa siihen. Olin perunut jo kerran aiemminkin.

Lyhykäisyydessään selitys peruutukselle oli se, että töitä ja kaikenlaista muuta yllättävää kuormitusta aivoille on ollut viimeisen parin viikon aikana poikkeuksellisen paljon, ja LIVE-luennot haluan toteuttaa täydellä skarppiudella, jotta sisältö on hyvä. Ei syistä sen enempää, vaan siirrytään tarinan seuraavaan osaan. Mitä sitten tapahtui?

Treenaus ja jaksaminen

Musiikin harrastaminen aktivoi kehoa kokonaisvaltaisesti. Fyysinen puoli on erottamaton osa soittamista, mutta uusien asioiden omaksuminen on kiistämättä erityisen intensiivinen prosessi ajattelulle.

Kuinka monta kertaa opiskelija tunteekaan painetta siitä, että ei ole tehnyt kotitehtäviä. Aina ei jaksa, eikä aina kiinnosta, vaikka jaksaisikin. Kysymys kuuluu: miten treenata mahdollisimman tehokkaasti silloin, kun voimat tuntuvat olevan rajalliset? Ja milloin on yksinkertaisesti parempi myöntää itselleen, että ”nyt en jaksa”?

Treenausrutiineja on monenlaisia, mutta kaikki ne operoivat pohjimmiltaan yksinkertaisen prosessin ehdoilla.

  1. Aivoihin syötetään informaatiota, jonka muotoa aivot eivät osaa vielä käsitellä sujuvasti.
  2. Aivot prosessoivat uutta informaatiota.
  3. Aivot omaksuvat informaation ja oppivat soveltamaan sitä sujuvasti.

Käsitellään jokainen vaihe erikseen.

1. Informaation sisäänajo

Tämä vaihe on työläs. Ihmisillä on erilaiset valmiudet käsitellä informaatiota. Jotkut omaksuvat nopeammin tietynlaista informaatiota, toiset toisenlaista. Jos sisäänajettava informaatio on monimutkaista, kuten musiikki useimmille on, informaation sisäänsyöttäminen väsyttää nopeasti. Tämä on normaalia ja se kannattaa vain hyväksyä.

Väsyminen ilmenee huomiokyvyn alentumisena ja joskus jopa fyysisenä kipuna. On hyvä viedä itsensä väsymyksen rajalla, mutta väsymyksen voittaessa, ei ole syytä jatkaa. Siitä ei ole hyötyä.

Uusien asioiden opettelu musiikissa (ja muissakin asioissa) kannattaa pilkkoa mahdollisimman pieniin palasiin, jotta asioita on mahdollista sisäistää tehokkaasti ennen kuin aivot väsyvät. Voit lähestyä pilkkomista useasta näkökulmasta.

Ensimmäiseksi voit rajata treeniaikasi. Päätät treenata esim. asteikkoja 15min, jonka jälkeen pidät tauon tai lopetat kokonaan kyseiseltä päivältä. Tuon 15min sisällä voit ajatella vieläkin pienempiä kokonaisuuksia. Treenaa hankalaa kohtaa intensiivisesti vaikkapa kymmenen kertaa, jonka jälkeen pidät 10 sekunnin tietoisen tauon. Sitten toistat saman.

Minitaukojen pitämisen merkitystä treenaamisen ohessa ei voi korostaa tarpeeksi. Opit tuntemaan helposti oman keskittymiskykysi rajan, kun kiinnität siihen huomiota. Sillä hetkellä, kun mielesi sanoo ”en jaksa” ja toistot alkavat mennä säännöllisesti väärin, on aika pitää tauko.

On aina yllättävää, mitä muutama rauhallinen hengenveto intensiivisten ajattelupuristusten väleissä tekee. Aivot toimivat tässä mielessä aivan kuin lihakset. Yhden pitkän sarjan sijaan on parempi tehdä useampi sarja, joissa on pienempi määrä toistoja.

Treeniajan lisäksi voit pilkkoa treenaamasi materiaalin. Älä koita treenata koko kappaletta kerralla. Treenaa ensin kädet erikseen erittäin hitaasti yksi rivi sujuvaksi. Vasta sitten koita soittaa kädet yhteen ja mene eteenpäin. Tämän periaatteen voi viedä äärimmilleen ja tarvittaessa loopata vaikka vain yhtä tahtia (tai osaa tahdista!) niin kauan, kunnes se sujuu. Motoriikka kehittyy vain toistojen kautta.

Tämä voi tuntua aluksi oudolta ja mekaaniselta tavalta, mutta se on useimmiten nopeampi tapa opetella kappale kuin se, että yrität kahlata tuntematonta kappaletta heti alusta loppuun molemmilla käsillä.

2. Informaation prosessoiminen

Siinä missä informaation sisäänajamiseen ihminen voi vaikuttaa treenimäärällä, informaation prosessoimiseen aivoissa ihminen ei voi vaikuttaa aktiivisesti. Paitsi lepäämällä!

On tärkeää ymmärtää, että uutta oppiessa aivojen ”kemia” fyysisesti muuttuu. Tässäkin aivot ovat lihaksenkaltaiset. Lihakset eivät aktivoidu kasvamaan, mikäli ne eivät saa rasituksesta syytä kasvaa. Kasvu itsessään on fyysinen prosessi, joka tapahtuu levossa, tahdosta riippumatta, seuraksena rasituksesta.

Samoin aivoissa informaatiota kuljettavat kanavat muovautuvat ja aktivoituvat automaattisesti sen seurauksena, että niille on rasituksen myötä annettu syy aktivoitua. Itse aktivoituminen ja aivojen rakenteen muutos on fyysinen prosessi, joka tapahtuu levossa. Jos aivot ovat rasituksen alaisena koko ajan, ei lepoa tapahdu.

Muista siis levätä! Treenaatpa sitten minkä määrän minuutteja päivässä / viikossa tahansa, kunnioita sitä aikaa, kun et treenaa. Ilman sitä et kehity.

Informaation prosessoimiseen on harvoja vippaskonsteja, mutta erään tekniikan on niin allekirjoittanut kuin moni muukin kokenut hyödylliseksi. Siihen, mitä aivot prosessoivat, on sittenkin mahdollista vaikuttaa ainakin osittain. Tämä tapahtuu niin, että ennen nukkumaanmenoa asetat aivoille tehtävän.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä tekniikka toimii niin, että ennen nukahtamista kertaa vielä unen rajamailla asioita, joita olet harjoitellut aiemmin. Voit esim. mielikuvaharjoitteluna soittaa kappaletta tai asteikkoa. Koita olla niin tarkka kuin pystyt, vaikka et kykenisikään visualisoimaan soittamista ilman instrumenttia täysin. Tämän yhteydessä sano itsellesi, mitä asiaa aiot yöllä erityisesti käsitellä; anna aivoille tehtävä uneen.

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta tämä tekniikka toimii. Se ei tee ihmeitä niin, että aamulla olisit automaattisesti mestari. Mutta aivan varmasti olet herättyäsi käsitellyt asioita hieman syvemmin.

3. Informaation omaksuminen ja soveltaminen

Tämä on suoraa seurausta kahdesta edellisestä kohdasta. Kun treenaat kappaletta ensimmäisenä päivänä keskittyneesti, soitat sen luontevammin seuraavana päivänä, kun olet levännyt. Uusia hermoyhteyksiä on aktivoitunut ja aivot osaavat jo soveltaa oppimaansa hieman sujuvammin.

Sanotaan, että 10 000 toistoa missä tahansa aktiviteetissa tekee ihmisestä mestarin kyseisessä aktiviteetissa. Mitä ”mestari” tarkoittaa, ei tietenkään ole yksinkertaisesti määriteltävissä, mutta ilman hiusten halkomista tämä todennäköisesti pitää paikkansa.

Esimerkiksi Mozartista puhutaan usein lapsinerona, kun hän jo alle 10-vuotiaana kykeni soittamaan taiturillisesti ja säveltämään vaikuttavia teoksia. Toisaalta Mozart oli kasvuolosuhteidensa takia joka tapauksessa joutunut jo alle 10-vuotiaana tekemään monissa musiikillisissa asioissa nuo vaadittavat 10 000 toistoa… Hän oli nero. Toisaalta nerous edellyttää harjoittelua.

Niin tai näin. Toisto on tärkeää. Aktivoi aivot uudella informaatiolla ja sitten lepää kunnolla. Tauon jälkeen toista edellä mainittu. Lopputuloksena tästä kierrosta on uuden informaation omaksuminen. Useimmiten tämän prosessin läpikäyminen ei onnistu ilman kasvukipuja. Toisaalta ihmisten kipukynnykset ovat yksilölliset. Toinen jaksaa treenata tiettyjä asioita enemmän kuin toinen.

Pari ajatusta jaksamisesta

Jätin siis LIVE-luennon pitämättä, sillä en jaksanut tällä kertaa sitä viedä läpi tarpeeksi keskittyneesti. Siitä syntyi ajatus treenaamisesta ja jaksamisesta kirjottamiseen, sillä en halunnut jättää maanantai-iltaa aivan vaille uutta sisältöä.

On tärkeää oppia tunnistamaan rajansa. Yhtä tärkeää on oppia tiedostamaan se, milloin rajan voi ylittää ja toisaalta milloin siihen ei ole pakottavaa syytä. Joskus asioita voi tarpeen mukaan peruakin, jos se parantaa jaksamista. Toisaalta on asioita, joiden perumisesta voi olla negatiivisiakin seurauksia… Jaksaminen on siis mitä suurimmassa määrin tasapainottelua!

Loppuun kirjoitan vielä ajatuksen soittamista opettelevan jaksamisesta. Harva musiikin harrastaja on välttynyt kokemasta stressiä siitä, että ei ole harjoitellut opettajan antamia tehtäviä. Soittotaidon saavuttamiseksi harjoitteleminen on tärkeää, sitä ei käy kiistäminen. Toisaalta on tärkeää pitää mielessä myös se, että aina ei yksinkertaisesti jaksa. Eikä jaksamattomuudesta torujen saaminen yleensä auta motivoitumista.

Niinpä kannustan kaikkia musiikinopiskelijoita (ja musiikinopettajiakin!) miettimään tarkasti omia voimavarojaan. Opettele tunnistamaan tilanteet, kun jaksat, mutta myös ne tilanteet, kun et jaksa. Soittotunnille täytyy voida uskaltaa mennä, vaikka ei olisikaan jaksanut harjoitella. Se on paikka, jossa ollaan musiikin äärellä. Musiikin äärellä täytyy voida olla riippumatta siitä, mikä on jaksamisen tila.

Tsemppiä syksyyn! Palaamme LIVE-luentoasioihinkin taas pian! Ehkäpä jo ensi viikolla… 🙂

Elias

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Diatoninen käännös (7.4.2016)

Diatoninen käännös on tekniikka, jolla on mahdollista löytää uusia näkökulmia olemassa olevaan sävelideaan. Miksi rehkiä uuden materiaalin keksimisessä, jos vanhoistakin aiheista voisi saada uusia ideoita irti? Käännöksien hyödyntäminen voi parhaimmillaan luoda sävellykseen puhtaan vaikuttavuuden lisäksi kokonaisvaltaista yhtenäisyyttä.

Kääntäminen tarkoittaa sitä, että sävelidea käännetään vertikaalisesti, horisontaalisti tai yhdistäen nämä kaksi. Tämänkertaisessa blogivideossa käymme läpi käännökset pääpiirteittäin.

Vertikaalinen käännös

Vertikaalisessa käännöksessä sävelidea käännetään pystysuorasti alkuperäisen idean peilikuvaksi. Tyypillisesti ankkurina toimii melodian aloittava sävel. Periaatteessa ankkurin voi kuitenkin asettaa mihin tahansa muuhunkin säveleen, jolloin variaatiopaletti laajenee huimasti.

Horisontaalinen käännös

Horisontaalisessa käännöksessä sävelkorkeudet pysyvät samoina, mutta alkuperäinen idea soitetaan käänteisesti lopusta alkuun.

Horisontaalinen + vertikaalinen käännös

Tässä käännöksessä yhdistetään kaksi edellistä tekniikkaa. Soitettavat sävelkorkeudet tulevat vertikaalisesta käännöksestä ja samalla tämä melodia soitetaan käänteisesti lopusta alkuun.

Huomaa, että diatonisessa käännöksessä intervallit noudattavat käännettynä sävellajin intervallisuhteita. Esimerkiksi terssistä tulee käännettynäkin terssi, mutta terssin laatu voi olla alkuperäiseen verrattuna erilainen. Esimerkiksi pienestä terssistä tulee duurisävellajissa käännettynä (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta) suuri terssi.

On mahdollista toteuttaa käännökset myös kromaattisena. Tällöin käännöksien idea on sama, mutta intervallit säilyvät täsmälleen samoina käännettynäkin. Eli pieni terssi kääntyy aina pieneksi terssiksi, suuri seksti kääntyy aina suureksi sekstiksi jne.

Mukavaa kevättä!

Geneerinen musiikki (7.9.2015)

Ystäväni lähetti minulle kysymyksen, joka kuuluu näin:

”Mistä elementeistä mielestäsi ’geneerinen’ musiikki rakentuu? Oletko kokenut, että oma musiikkisi kuulostaa joskus geneeriseltä, ja minkälaisia keinoja sinulla on välttää geneerisyys?

Geneerinen sanana viittaa johonkin persoonattomaan. Musiikissa käytettynä se voisi viitata teokseen, joka on ennemminkin kokoelma säveliä kuin ytimekäs musiikillinen tarina, jossa on fokus.

Geneerisyys ei liity mihinkään musiikkityyliin erityisesti tai välttämättä edes musiikin ”tekniseen” hienostuneisuuteen. Voi olla monotonista ja yksinkertaista musiikkia, joka on täysin musikaalista. Toisaalta monimutkainen ja varsin hienostunutkin sävelryöpytys voi kuulostaa geneeriseltä, jos siitä puuttuu se jokin persoonallisuuden kipinä.

Varmaankin useimmilla säveltäjistä on musiikkinsa geneerisyyden puntaroiminen mielessä ainakin joskus. Miten geneerisyyttä siis voi välttää näinä heikkoina hetkinä? Listaan tässä joitakin näkökulmia, joiden avulla on mahdollista löytää ainakin jonkinlaisia lääkkeitä geneerisyyttä vastaan.

1. ”Oikeat” sävelet

Musiikissa harmonia tarkoittaa kokoelmaa säveliä. Sävelten tunnelma tai ”oikeus” riippuu siitä, mistä säveliä lähestytään ja mihin säveliin niistä jatketaan. Kaikki sävelyhdistelmät, kuinka ristiriitaisilta ne yksittäin kuulostavatkaan, on mahdollista purkaa niin, että ne tuntuvat ”oikeilta” jälkeenpäin arvioituna. Musiikin kuuntelu on siis menneiden sävelten (eli harmonioiden) johdonmukaisuuden arviointia ja seuraavien sävelten ennakointia perustuen siihen, mitä olemme kuulleet. Säveltäjän työ on näiden sävelodotusten hienovarainen täyttäminen joko täysin odotetusti tai odotuksista poiketen.

Väitän, että useimmilla meistä on alitajuinen kyky tuntea suurin osa ns. oikein menevistä harmonian kuljetuksista verrattuna ns. väärin meneviin. Vaikka emme ehkä jostain harmoniasta pitäisikään henkilökohtaisesti, niin voimme tunnistaa sen olevan yksi oikealta kuulostavista mahdollisuuksista kuljettaa säveliä.

Pieniä säröjä harmoniassa on harjaantumattoman vaikea tiedostaa, mutta suoraan verrattuna täysin oikein menevään harmoniaan ero on useimmille meistä helppo havaita, ainakin tunnetasolla jotenkin.

Miten tämä liittyy geneerisyyteen? Kappaleeseen geneerisyyden tuntua voi luoda vaikkapa se, että siinä toteutetaan säännöllisesti hitusen ns. väärin menevää harmoniaa.

Huom! On tärkeää muistaa, että usein myös ”väärästä” voi tehdä kappaleen motiivin, joka toimii aivan oikein, jos se tehdään tietoisesti! Vahingossa tapahtuvat epäjohdonmukaisuudet kuitenkin kuulostavat pääsääntöisesti yksinkertaisesti oudolta. Usein väärällä tavalla oudolta..

2. ”Oikeat” rytmit

Rytmissä niin ikään voi olla johdonmukaisuutta ja epäjohdonmukaisuutta. Siinä voi olla tasapainoa ja ristiriitaa, aivan kuten sävelissä ja harmoniassakin. Rytmiin pätee siis suurelta osin samat näkökulmat kuin edellisessä kohdassa. Jos rytmi ei lukitu ”oikein”, kuulostaa musiikki ”väärällä” tavalla oudolta. Rytmillinen dissonanssi voi mahdollisesti lisätä myös kappaleen geneerisyyden tuntua.

3. Yksinkertaistaminen

On helppo langeta kiusaukseen lisätä säveliä, kun yrittää saada sävellyksestä lisää ”tehoja” irti. Niin epäloogiselta kuin se ehkä kuulostaakin, niin usein tehokkaampi tapa on kuitenkin vähentää säveliä. Asetella niitä ehkäpä harkitummin. Toki on loistavia sävellyksiä, jotka ovat pullollaan säveliä. Mutta jos kappale on vaikuttava, kaikille näille sävelille on varmasti perusteltu syynsä.

Sävelten lisääminen vain siksi, että ei pysty tunnistamaan, miksi kappale ei toimi, on usein hankala polku, joka ei johda toivottuun lopputulokseen. Sen sijaan sävelten vähentämisen kokeilu saattaa hyvinkin johtaa oivallukseen kappaleen todellisesta sisällöstä. Ja sisällön löytyessä yleensä myös riski kappaleen geneerisyydestä pienenee.

4. Melodia / kappaleen fokus

Melodia on yksi tärkeimmistä työkaluista kappaleen sisällön etsimisessä ja löytämisessä usealla tavalla, myös kappaleen geneerisyydenkin kitkemisessä.

Rytmittömät kappaleet ovat melko harvinaisia. Melodiattomat kappaleet puolestaan erittäin yleisiä. Melodian ei tarvitse olla monimutkainen. Se voi olla yksinkertaisimmillaan vaikka vain pari hassua säveltä, jotka oikein aseteltuna luovat fokuksen tai ”tarinan” kappaleeseen

Melodia ei ole mikä tahansa sävel tai sävelyhdistelmä, vaan sillä on aivan oma funktionsa. Esimerkiksi sointua voi soittaa arpeggiona ja bassokuviota voi soittaa yksittäisinä sävelinä. Ovatko nämä sävelet automaattisesti melodioita? Eivät. Melodia on musiikin juoni.

Yksi vertaus tulee mieleen.

Jos rytmi ja soinnut olisivat taulun mitat, kangas ja kehykset, niin melodia on siveltimen vedot kankaalla. Melodia määrittää kappaleen fokuksen. Se kertoo tarinan keskellä valtavaa määriä säveliä, joita kappaleen harmoniaan kuuluu. Mihin säveliin haluat kuulijan huomion kiinnittyvän erityisesti? Ja miksi juuri nämä sävelet?

Melodia tyypillisesti koostuu yhdestä linjasta peräkkäisiä säveliä, mutta melodioita voi olla myös päällekkäin useita, joista kukin on itsenäinen. Vaikka usein yksi tarina kerrallaan riittää hyvin, on siis mahdollista kertoa myös monta samanaikaista tarinaa.

Ehkä tyypillisin geneerisen musiikin tuntomerkki onkin se, että melodian luullaan olevan sama asia kuin mikä tahansa sävelyhdistelmä. Melodiaksi yritetään pukea elementtiä, joka on kuitenkin todellisuudessa jotain muuta, esim. peräkkäisinä sävelinä soitettu sointu, eli arpeggio. Suoraan ylös ja alas tai muokattu.

Tietoisesti toteutettuna melodia voi toki myötäillä hyvinkin vaikkapa sitten sointuarpeggiota, mutta tiedostamatta tehtynä soinnun ja melodian funktion sekoittaminen ei yleensä johda kappaleen tukevoitumiseen.

Kappaleen eri elementtien funktoiden tunnistaminen on tärkeää. Miten voisit kirjoittaa tarinan ilman, että mietit tarinan sisältöä ja sitä, mikä rooli kullakin henkilöllä tarinassa on?

5. Orgaanisuus

Looppi tarkoittaa musiikissa samanlaisena toistuvaa musiikillista jaksoa. Jos vaikka neljä ensimmäistä tahtia rumpukomppia tai bassokuviota tuntuvat hyvältä, niin miksi en toistaisi ne samanlaisina vaikka seuraavatkin neljä tai kahdeksan tahtia?

Loopit voivat toimia kappaleen runkoa luodessa eräänlaisena välivaiheena tai rakennustelineenä. Etenkin tietokoneavusteisena musiikintekoaikakautena, jolloin looppeja on helppo maalata tietokoneen ruudulle huolettomasti, looppeihin tulee kuitenkin suhtautua varovaisesti.

Toistoa voi toki käyttää monellakin tapaa. Sävelkuvio voi sinällään pysyä hyvinkin samankaltaisena, mutta pieni variaatio siinä säilyttää mielenkiinnon. Tämä on jotain, mitä ihminen jo rakenteensakin puolesta tekee automaattisesti soittaessaan. Kukaan basisti ei esimerkiksi pysty soittamaan samaa sävelkuviota koskaan identtisesti kahta kertaa peräkkäin.

Ajoitukselliset ja äänen tasaisuuteen liittyvät vaihtelut ovat etenkin hyvillä soittajilla mikroskooppisen pieniä, mutta silti olemassa. Lisäksi hyvä soittaja tyypillisesti varioi toistuvaa sävelkuviota myös tietoisestikin jotenkin. Pieni viive tuolla, pieni filli tuolla, tekevät ns. samana pysyvästä loopista kiinnostavan ja orgaanisen.

Ihmisen kuulokyky on evoluution myötä hienovirittynyt aistimaan orgaanista ääntä. Siksi se kaipaa musiikissa orgaanisuuden elementtejä, musiikkityylistä riippumatta.

Tietokone puolestaan toistaa kaiken matemaattisen tarkasti, jos pyydetään. Tietokoneella tehtyyn musiikkiin orgaanisuus pitääkin ohjelmoida sisään erikseen. Se on täysin mahdollista, mutta edellyttää hieman vaivannäköä. Geneerisessä musiikissa tämä vaihe vaikkapa sitten looppienkin käsittelyssä on jätetty mahdollisesti huomiotta. Musiikki voi kuulostaa ”väärällä” tavalla koneelliselta.

Orgaanisuutta voi lisätä mm. dynamiikan ja tempon pienillä vaihteluilla, artikulaation vivahteilla, sävelten ajoitusten pienillä varioinneilla yms.

6. Kappaleen rakenne

Jos kappale rakentuisi pelkästään kahden tahdin looppia toistaen, olisi kappaleen rakenne melko putkimainen. Samaa alusta loppuun. Yksi tapa välttää geneerisyyttä on kiinnittää huomio kappaleen rakenteeseen. Onko rakenteessa erilaisia osia? Ja jos osia onkin vain yksi (kuten hyvin voi ollakin), millä tavalla tämä yksi osa kehittyy? Löytyykö siitä jonkinlainen kaari, jossa energia rakentuu, saavuttaa huippunsa ja purkautuu?

Rakennetta voi muokata lukemattomilla tavoilla, joten tarkat analyysit jätän toiseen kertaan. Yleisellä tasolla kuitenkin rakenteesta voi sanoa, että säveltäjän tulisi olla tietoinen siitä, miten musiikillinen energia jakautuu kappaleen alusta loppuun asti. Jos vaikkapa kaikki energia laitetaan kuulijan korviin heti ensimmäisestä tahdista lähtien, on jossain kohdassa tarjottava myös kontrastia. Muuten kuulija väsyy, kun suurin energiataso on jo esitelty heti alussa.

Jos taas kappale alkaa hieman hillitymmin, on siitä helpompi johdattaa kuulija askel askeleelta kohti kliimaksikohtaa, jos tällainen rakenne on se, mitä säveltäjä haluaa. Toki rakenne voi olla myös staattinen, kuten ambientmusiikissa usein on. Staattinenkin rakenne voi olla vaikuttava, jos se on säveltäjän tietoinen valinta, ja kappaleen elementit tukevat tätä!

Tässäkin seikassa valintojen tietoisuus on keskiössä.

7. Soundit ja miksaus

Vanhalla Casiolla soitettu pianokappale ei ikinä kuulosta yhtä orgaaniselta kuin laadukkaalla samplepianolla soitettu kappale. Puhumattakaan oikeasta pianosta, joka on hyvin äänitetty. Orgaaniselta kuulostava kappale muodostuukin kolmesta elementistä. Kappaleen sävellyksellisistä ominaisuuksista, soitinten laadusta ja miksauksesta.

Säveltäjän kannalta suurin mielenkiinto kohdistuu tietysti sävellyksellisiin elementteihin, ja puhtaasti musiikillisesti ajateltuna tämä onkin se tärkein osa-alue. Mutta toki useimmiten on toivottavaa, että kappale on myös kuultavissa, ei pelkästään ajatuksena säveltäjän pään sisällä. Niinpä vaikuttavan kuunteluelämyksen toteutumiseksi suurta huomiota tulee kiinnittää myös soitinten valintaa ja miksaukseen.

8. Edellä mainittujen asioiden toteutuminen usealla tasolla

Jokaista stemmaa (instrumenttia) kappaleessa on hyvä ajatella itsenäisenä musiikillisena kokonaisuutena. Vaikka stemma olisikin yksinkertainen, niin yritä tehdä siitä niin orgaaninen niin usealla tasolla kuin pystyt. Kaikkien stemmojen ei todellakaan tarvitse (eivätkän voikaan) olla maailman mielenkiintoisimpia yksinään, sillä musiikin fokus ei voi olla kaikkialla yhtä aikaa. Mutta musiikin pääfokusta tukevienkin elementtien tulee olla omassa funktiossaan niin toimivia kuin voivat. Tarkoittipa tämä ”oikeita” säveliä, orgaanisuutta, sävellyksellistä rakennetta tai mitä vaan.

Sovella kaikkia yllä mainittuja pohdintoja ja näkökulmia kunkin stemman säveltämiseen, vaikka se ei tuntuisikaan stemman eristyksissä ollessa välttämättä kovin mielekkäältä. Se kuitenkin kannattaa, sillä kun jokainen stemma on musikaalinen, on kappaleen hankala olla olematta musikaalinen. Parhaassa tapauksessa se on enemmän kuin osiensa summa, ja nousee näin ollen ulos geneerisen musiikin kategoriasta.

Hyviä sävellyshetkiä!

-Elias

Tallenna