Diatoninen käännös (7.4.2016)

Diatoninen käännös on tekniikka, jolla on mahdollista löytää uusia näkökulmia olemassa olevaan sävelideaan. Miksi rehkiä uuden materiaalin keksimisessä, jos vanhoistakin aiheista voisi saada uusia ideoita irti? Käännöksien hyödyntäminen voi parhaimmillaan luoda sävellykseen puhtaan vaikuttavuuden lisäksi kokonaisvaltaista yhtenäisyyttä.

Kääntäminen tarkoittaa sitä, että sävelidea käännetään vertikaalisesti, horisontaalisti tai yhdistäen nämä kaksi. Tämänkertaisessa blogivideossa käymme läpi käännökset pääpiirteittäin.

Vertikaalinen käännös

Vertikaalisessa käännöksessä sävelidea käännetään pystysuorasti alkuperäisen idean peilikuvaksi. Tyypillisesti ankkurina toimii melodian aloittava sävel. Periaatteessa ankkurin voi kuitenkin asettaa mihin tahansa muuhunkin säveleen, jolloin variaatiopaletti laajenee huimasti.

Horisontaalinen käännös

Horisontaalisessa käännöksessä sävelkorkeudet pysyvät samoina, mutta alkuperäinen idea soitetaan käänteisesti lopusta alkuun.

Horisontaalinen + vertikaalinen käännös

Tässä käännöksessä yhdistetään kaksi edellistä tekniikkaa. Soitettavat sävelkorkeudet tulevat vertikaalisesta käännöksestä ja samalla tämä melodia soitetaan käänteisesti lopusta alkuun.

Huomaa, että diatonisessa käännöksessä intervallit noudattavat käännettynä sävellajin intervallisuhteita. Esimerkiksi terssistä tulee käännettynäkin terssi, mutta terssin laatu voi olla alkuperäiseen verrattuna erilainen. Esimerkiksi pienestä terssistä tulee duurisävellajissa käännettynä (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta) suuri terssi.

On mahdollista toteuttaa käännökset myös kromaattisena. Tällöin käännöksien idea on sama, mutta intervallit säilyvät täsmälleen samoina käännettynäkin. Eli pieni terssi kääntyy aina pieneksi terssiksi, suuri seksti kääntyy aina suureksi sekstiksi jne.

Mukavaa kevättä!