Blogi

Piano vs. Digipiano (2. erä)

Avaan tässä kirjoituksessa digipianon ja akustisen pianon välisiä eroavaisuuksia. Kirjoitin Pianonviritysblogiini vuonna 2013 akustisen pianon ja digipianon eroista (http://blogi.pianonviritys.fi/piano-vs.-digipiano-(18.2.2013).html ). Johtopäätös tuolloin oli se, että akustisen pianon soitto-ominaisuuksia ei vielä ole mahdollista korvata digitaalisilla mallinnuksilla.

Teknologia kuitenkin kehittyy nopeasti, ja tehtyäni juuri Stadin Musakoulun uusimman investoinnin, markkinoiden realistisimman digipianon hankinnan, on aihetta arvioida uudelleen, mihin digipianot pystyvät nyt vuonna 2017.

Suuri osa aiemman kirjoituksen teknisistä näkökulmista pätee edelleen, joten voit halutessasi lukea sieltä, mitkä ovat digipianojen ja akustisten pianojen eroavaisuudet yleisellä tasolla.

Tässä nyt kirjoittamassani vertailussa keskityn spesifisti siihen, minkälaisia eroja löytyy digipianojen kehittyneimmästä mallista verrattuna akustiseen pianoon. Voiko akustisen pianon vihdoin korvata huipputeknologiaa sisältävällä digipianolla?

Digipiano

En mainitse arvioimani digipianon merkkiä enkä mallia, sillä toimintani on sponsorirahoituksesta vapaata. Kyseessä on noin 5000 euron hintainen digipianojen uutuus. Se on tällä hetkellä paras ”pystypianosimulaattori”, mitä on saatavilla.

Tämä hieno instrumentti eroaa muista digipianoista merkittävimmin siinä, että pianon sisältä löytyy aivan oikea pystypianon koneisto. Aitoa koneistoa ja soittotuntumaa jäljitteleviä soittimia on ollut markkinoilla jo pitkään, mutta täysin oikealla koneistolla varustettu digipiano on erikoisuus.

Oikea koneisto tarkoittaa sitä, että pianon sisällä kosketinta painaessa liikkuu kirjaimellisesti kaikki ne osat, jotka tekevät oikeankin pianon soittotuntumasta sellaisen kuin se on. Ainoa asia, mitä tässä pianossa ei ole, ovat pianonkielet ja kaikupohja. Ne on korvattu mikrosiruilla, optisilla sensoreilla ja konserttipianoista mallinnetuilla pianosampleilla, jotka kaiuttimet saattavat ilmoille.

Ensituntuma

Heti digipianosta ensimmäiset sävelet soittaessa käy selväksi, että digipianon ja akustisen pianon välillä on edelleen kuilu. Puhun dramaattisesti kuilusta, sillä ero on selvä. Olin odottanut eron olevan jopa pienemmän, sillä onhan kyse varsin hintavasta digipianosta, joka edustaa teknologista kärkeä ”pianosimulaattoreiden” maailmassa. Tästä huolimatta on selvää, missä simulaattorin akilleen kantapää edelleen on.

Digipianon kaiuttimesta tuleva soundi verrattuna oikeaan on yksiulotteinen ja epäorgaaninen. Soittaessani olen epämukavan tietoinen pianon sisään kätketyistä kaiuttimista, joista suurin osa on sijoitettu koskettimiston alle. Ääni tulee verrattain tylsänä ja ilmaisuvoimattomana laatikosta. Ero akustisen pianon ääneen, joka syttyy soittajan edessä ja ympärillä resonoiden soittimen koko rakenteesta, on suuri.

Ensituntuman oikeellisuus on helppo vahventaa soittamalla vain yhden sävelen akustisesta pianosta. Akustisen pianon ääni on tässä. Digipianon ääni puolestaan tuolla jossain. Ääni ei virtaa vaivattomasti tilaan, jossa piano on. Digipiano on kuin suuri muovinen mankka, jossa on koskettimet.

Siinä missä akustisen pianon soittaja tuntee äänen olevan kontrolloitavissa sormenpäiden pienimpiä liikevivahteita myöten, digipianolla soitettaessa äänen ja soittajan välissä tuntuu olevan algoritmeja ja mallinnuksia, kuten onkin. Kyse on nimenomaan kontrolloinnin tunteesta. Onko soittajalla ohjat musiikin tulkinnasta vai ei? Digipianisti ei ole aivan niin intensiivisesti yhtä soittimen kanssa kuin akustisella instrumentilla soitettaessa on pakko olla.

Rima

Asetan riman korkealle, sillä puhumme huippusoittimista, jotka on tarkoitettu ammattikäyttöön. Osa kritiikin aiheista ilmeneekin vain, mikäli lähtökohta on tinkimätön. Kritiikki sisältää sen tosiasian tiedostamisen, että kaikki ei yksinkertaisesti ole teknisesti mahdollista. Tämä ei suinkaan tarkoita, että laadukas digipiano olisi kelvoton soittamiseen. Se ei vain ole yhtä herkkä tulkitsija kuin akustinen piano.

Jos rimaa hitusen laskee, on helppo arvostaa ja ihmetellä tarkkuutta ja kekseliäisyyttä, jolla akustinen piano on mahdollista digitaalisesti simuloida. Koskettimien liikettä mitataan optisesti. Kaiuttimet jäljittelevät eri äänialueiden nyansseja tarkasti. Pedaalit toimivat useaa erilaista pedaalitekniikkaa saumattomasti soveltaen. Äänen mallinnus koskettimen painamisesta vapautukseen on toteutettu huolellisesti. Lisäksi osasävelsarjojen resonointi, joka on suuri osa luonnollista pianosoundia, on niin ikään mallinnettu.

Kaikki tämä tekee soittimesta luokassaan huipun. Mutta… Se vaan ei soi, kuten oikea piano. Maailman kalleimmat samplet ja mallinnukset eivät auta akustisen instrumentin ääniominaisuuksien kopioimisessa, mikäli kyseessä ei ole akustinen soitin.

Toisaalta tästä pääsemme siihen, mikä digitaalisen pianosimulaattorin vahvuus on. Ne elementit, jotka tässä soittimessa toimivat luontaisessa roolissaan, ei akustisen mekanismin korvikkeena, toimivat lähes täydellisesti.

Hyvä (joskaan ei erinomainen) simulaattori

Ensinnäkin pianonkoneisto toimii, kuten pianonkoneisto toimii. Kyseessä on oikea pianonkoneisto. Soittotuntuma raa’asti teknisenä rasituskokeena on täsmälleen sama kuin mitä oikeassa pystypianossakin on. Soitin soveltuu hyvin soittoharjoituksiin, sillä se aktivoit käden motoriikkaa samalla tavalla kuin oikea piano. Tämä on huikea kehitysaskel keinotekoisesti painotettuihin koskettimistoihin verrattuna.

Toinen hyvä asia on, että soittimessa on varsin kelvollinen ääni, mikäli soittaja käyttää kuulokkeita. Kaikki äänet ovat vähintäänkin hyviä ja yksi selkeästi erinomainen. Sitä voisi kuvailla jopa inspiroivaksi. Tämä ääni on erikoismenetelmällä mallinnettu ja nimenomaan kuulokkeilla kuunneltavaksi suunniteltu. Ääni on kolmiulotteinen ja vivahteikas.

Kolmanneksi ylistyksen ansaitsevat kaikki digitaalisen soittimen luontaiset avut, kuten midi- ja audiotoiminnot, Bluetooth-yhteensopivuus, sisäänrakennettu metronomi, äänitystoiminto yms.

Nämä kaikki yhdessä pitkälle viedyn pianosimuloinnin kanssa tekevät tästä soittimesta hyvän ja täydentävän kumppanin oikealle pianolle. Ei enää kiusallista tietoisuutta naapureista, kun hapuilet uutta kappaletta iltamyöhään. Ja siitähän juuri tässä instrumentissa on kyse. Voi rauhassa musisoida hyvällä soittotuntumalla silloin kun haluaa.

Miksei erinomainen?

Pianistina on vaikea päästä yli siitä, että digipiano ei soi, kuten oikea piano. Tämä ehkäpä vielä korostuu soittimessa, jossa kosketustuntuma on täysin realistinen, mutta jossa akustinen äänentoisto ei ylitä kosketustuntuman laadukkuuden asettamaa rimaa.

Äänen realistisuuden puuttuminen, niin outo kuin tämä vaatimus digipianolle onkin, heikentää kokonaistuntumaa. Etenkin mikäli soitinta käytetään huoneessa soivana instrumenttina ilman kuulokkeita. Kuulokkeilla kokemus on hyvä.

Kosketustuntuma saa siis yksittäisenä elementtinä suuren kiitoksen, kuten jo mainittu. Tuntuma on niin realistinen, että voin kuvitella sen sinällään olevan jopa ongelman osalle heistä, jotka ovat tottuneet ”normaaliin” digipianon helppoon ja tasaiseen soittotuntumaan. Kyseessä on todellakin pianosimulaattori, ei mikä tahansa digipiano.

Edellä mainitusta huolimatta teknologia ei ole vielä aivan täydellinen kosketustuntumankaan suhteen. Koskettimen liikettä mittaava optinen järjestelmä aiheuttaa silloin tällöin epäloogisuutta soittodynamiikkaan. On mahdollista, että jokin yksittäinen sävel soi yhtäkkiä suhteettoman kovaa, vaikka kosketinta painaisi kevyesti. Melko pieni, mutta samalla merkittävä harmi, sillä musiikissa on nimenomaan kyse pienistä nyansseista. Ongelma on valmistajan mukaan optisen liiketunnistusjärjestelmän ominaisuus, ei vika.

Optiseen tunnistusjärjestelmään kuuluu luontaisesti myös koskettimiston herkkyyskäyrän määritykseen liittyvä dilemma (kuten kaikissa digipianoissa). Miten määrittää sopiva soittotuntuma suhteessa dynamiikka-alueeseen? Miten soittotuntumakäyrät soveltuvat millekin soittajatyypille? Kuinka johdonmukaisesti dynamikka toimii, kun pianon volyymi on säädetty eri kohtiin? Tarjolla on muutama erilainen dynamiikkakäyrä, mutta tilanne on tietysti keinotekoisempi kuin akustisessa pianossa, jossa kosketustuntuma määräytyy mekaanisesti pianon säätöjen (tai säätämättömyyden) mukaan.

Pianistin näkökulmasta tuntuma tässä digipianossa on tavallaan ok, jopa mukava, mutta samalla hieman omituinen ja epäherkkä. Tuntuma on aidosta koneistosta huolimatta keinotekoinen, sillä suoraa yhteyttä orgaaniseen ääneen ei yksinkertaisesti ole olemassa. Tarkimmatkaan sävel- ja resonanssimallinnukset eivät kykene poistamaan sitä tosiasiaa, että soittimessa ei ole luontaisesti resonoivia osia. Yksi sävel vapauttaa kuultavaksi yhden äänen, joka puolestaan matemaattisen laskentamallin perusteella aiheuttaa mallinnettua resonointia muissa äänissä.

Ehkä mallinnuksen ongelma onkin juuri sen tarkkuus. Siitä puuttuu epätäydellisyys ja orgaaninen rosoisuus, joka pianossa aina luontaisesti on. Oikeassa pianossa vain yksi sävelkin resonoi koko rungossa, johon on puolestaan kiinnitetty monenlaisia puu-, rauta-, nahka-, kangas-, huopa- ym. rakenteita, jotka kaikki omilla tavoillaan vaikuttavat siihen, miten piano soi.

Hyvä esimerkki äänimallinnuksen tarkkuudesta löytyy vertailemalla pianon muistista löytyviä pianosoundeja. Soittaja voi valita soittoäänen aina konserttiflyygeleistä pystypianoon. Koska kyseiset pianot on mallinnettu äärimmäisellä tarkkuudella, on niiden äänten luonteet kuin mikroskoopin alla.

Esimerkiksi konserttiflyygelistä pystypianoon vaihdettaessa melkein säpsähtää sitä, miten ”huonosti” pystypiano soi. Vireen edellytykset tällaisella pianolla ovat aina aivan erilaiset kuin suurella konserttiflyygelillä. Tallennetut samplet ovat niin puhtaita ilman pianon luontaista rosoa, että pystypiano kuulostaa ainakin omaan korvaani suorastaan huonolta. Todellisuudessa akustisena instrumenttina tuo sama soitin soisi todella hyvin. Makunsa tietysti kullakin.

Päätelmä

On ollut ilo tutustua siihen, mihin teknologia digipianojen saralla nyt jo pystyy. Näistä keksinnöistä on paljon hyötyä musiikin harrastamisen apuna. Uusi digipianoni on käytännöllinen apu ja parhaimmillaan yön tunteina inspiraation tulkki. Se ei silti kykene yhtä vapaana virtaavaan mutkattomuuteen musiikin luojana, kuin mihin oikea akustinen instrumentti luontaisesti pystyy.

Ehkä parhaiten voin kuvata tunnetta näin. Akustinen piano hengittää, koska on se on elossa. Digipiano puolestaan on… No, digipiano. Se jäljittelee jotain aitoa.

Itselleni kyseinen soitin on kaivattu lisä, jota käytän lähinnä kuulokkeilla yön tunteina, kun inspiraatio iskee. Se on myös hyvä apu opetustilanteessa, jotta ei tarvitse vaihtaa paikkaa oppilaan kanssa aina, kun haluaa näyttää jonkin sävelkuvion nopeasti. Tällaiseen käyttöön soitin on erittäin hyvä. Se on oikeaa pianoa täydentävä treeniapu vailla vertaa ja sellaisena hintansa väärti.

Toisaalta jos sinulla ei vielä olisi pianoa ja tarkoitus olisi alkaa harrastaa tosissaan pianonsoittoa, olisi tilanne ehkä erilainen. Jos käytössä olisi 5000 euroa pianon hankintaan, tarkastelisin huolella ensin sekä uudet että käytetyt akustiset pianot, joita tuolla rahalla saa.

Tässä hintaluokassa saattaisi jopa löytää akustisen pianon, jossa on silent-toiminto sisäänrakennettuna. Näin saisit parhaat ominaisuudet sekä akustisesta että digimaailmasta. Toki piano painaa paljon enemmän ja se vaatii huoltoa, mutta toisaalta se myös on oikea piano. Jos sellainen olisi tarpeen ja hyvä yksilö löytyisi, olisi vaikea perustella pelkän digipianon ostamista oikean sijaan.

Kivoja hetkiä musiikin äärellä, olipa instrumenttisi mikä tahansa! Pidä mielessäsi, että vaikka instrumentti voi parhaimmillaan inspiroida luovuutta, sinä olet kuitenkin se, joka luot. Instrumentti on väline äänellesi. Käytä koko sydämelläsi ja äänelläsi sitä työkalua, mikä käytössäsi on. Siitä syntyy musiikki ja sanoma.

Elias

Treenaus ja jaksaminen

Susi, susi!

”Susi, susi!” – huusi poika. Opettavainen vanha lasten satu nousi kiusallisesti mieleen, kun 4.9.2017 klo16.00 tajusin, että en jaksa vetää läpi seuraavaa Stadin Musakoulu LIVE-luentoa. Aikaa luennon alkuun oli vielä kolme tuntia, mutta tunsin, että nyt ei yksinkertaisesti ole energiaa siihen. Olin perunut jo kerran aiemminkin.

Lyhykäisyydessään selitys peruutukselle oli se, että töitä ja kaikenlaista muuta yllättävää kuormitusta aivoille on ollut viimeisen parin viikon aikana poikkeuksellisen paljon, ja LIVE-luennot haluan toteuttaa täydellä skarppiudella, jotta sisältö on hyvä. Ei syistä sen enempää, vaan siirrytään tarinan seuraavaan osaan. Mitä sitten tapahtui?

Treenaus ja jaksaminen

Musiikin harrastaminen aktivoi kehoa kokonaisvaltaisesti. Fyysinen puoli on erottamaton osa soittamista, mutta uusien asioiden omaksuminen on kiistämättä erityisen intensiivinen prosessi ajattelulle.

Kuinka monta kertaa opiskelija tunteekaan painetta siitä, että ei ole tehnyt kotitehtäviä. Aina ei jaksa, eikä aina kiinnosta, vaikka jaksaisikin. Kysymys kuuluu: miten treenata mahdollisimman tehokkaasti silloin, kun voimat tuntuvat olevan rajalliset? Ja milloin on yksinkertaisesti parempi myöntää itselleen, että ”nyt en jaksa”?

Treenausrutiineja on monenlaisia, mutta kaikki ne operoivat pohjimmiltaan yksinkertaisen prosessin ehdoilla.

  1. Aivoihin syötetään informaatiota, jonka muotoa aivot eivät osaa vielä käsitellä sujuvasti.
  2. Aivot prosessoivat uutta informaatiota.
  3. Aivot omaksuvat informaation ja oppivat soveltamaan sitä sujuvasti.

Käsitellään jokainen vaihe erikseen.

1. Informaation sisäänajo

Tämä vaihe on työläs. Ihmisillä on erilaiset valmiudet käsitellä informaatiota. Jotkut omaksuvat nopeammin tietynlaista informaatiota, toiset toisenlaista. Jos sisäänajettava informaatio on monimutkaista, kuten musiikki useimmille on, informaation sisäänsyöttäminen väsyttää nopeasti. Tämä on normaalia ja se kannattaa vain hyväksyä.

Väsyminen ilmenee huomiokyvyn alentumisena ja joskus jopa fyysisenä kipuna. On hyvä viedä itsensä väsymyksen rajalla, mutta väsymyksen voittaessa, ei ole syytä jatkaa. Siitä ei ole hyötyä.

Uusien asioiden opettelu musiikissa (ja muissakin asioissa) kannattaa pilkkoa mahdollisimman pieniin palasiin, jotta asioita on mahdollista sisäistää tehokkaasti ennen kuin aivot väsyvät. Voit lähestyä pilkkomista useasta näkökulmasta.

Ensimmäiseksi voit rajata treeniaikasi. Päätät treenata esim. asteikkoja 15min, jonka jälkeen pidät tauon tai lopetat kokonaan kyseiseltä päivältä. Tuon 15min sisällä voit ajatella vieläkin pienempiä kokonaisuuksia. Treenaa hankalaa kohtaa intensiivisesti vaikkapa kymmenen kertaa, jonka jälkeen pidät 10 sekunnin tietoisen tauon. Sitten toistat saman.

Minitaukojen pitämisen merkitystä treenaamisen ohessa ei voi korostaa tarpeeksi. Opit tuntemaan helposti oman keskittymiskykysi rajan, kun kiinnität siihen huomiota. Sillä hetkellä, kun mielesi sanoo ”en jaksa” ja toistot alkavat mennä säännöllisesti väärin, on aika pitää tauko.

On aina yllättävää, mitä muutama rauhallinen hengenveto intensiivisten ajattelupuristusten väleissä tekee. Aivot toimivat tässä mielessä aivan kuin lihakset. Yhden pitkän sarjan sijaan on parempi tehdä useampi sarja, joissa on pienempi määrä toistoja.

Treeniajan lisäksi voit pilkkoa treenaamasi materiaalin. Älä koita treenata koko kappaletta kerralla. Treenaa ensin kädet erikseen erittäin hitaasti yksi rivi sujuvaksi. Vasta sitten koita soittaa kädet yhteen ja mene eteenpäin. Tämän periaatteen voi viedä äärimmilleen ja tarvittaessa loopata vaikka vain yhtä tahtia (tai osaa tahdista!) niin kauan, kunnes se sujuu. Motoriikka kehittyy vain toistojen kautta.

Tämä voi tuntua aluksi oudolta ja mekaaniselta tavalta, mutta se on useimmiten nopeampi tapa opetella kappale kuin se, että yrität kahlata tuntematonta kappaletta heti alusta loppuun molemmilla käsillä.

2. Informaation prosessoiminen

Siinä missä informaation sisäänajamiseen ihminen voi vaikuttaa treenimäärällä, informaation prosessoimiseen aivoissa ihminen ei voi vaikuttaa aktiivisesti. Paitsi lepäämällä!

On tärkeää ymmärtää, että uutta oppiessa aivojen ”kemia” fyysisesti muuttuu. Tässäkin aivot ovat lihaksenkaltaiset. Lihakset eivät aktivoidu kasvamaan, mikäli ne eivät saa rasituksesta syytä kasvaa. Kasvu itsessään on fyysinen prosessi, joka tapahtuu levossa, tahdosta riippumatta, seuraksena rasituksesta.

Samoin aivoissa informaatiota kuljettavat kanavat muovautuvat ja aktivoituvat automaattisesti sen seurauksena, että niille on rasituksen myötä annettu syy aktivoitua. Itse aktivoituminen ja aivojen rakenteen muutos on fyysinen prosessi, joka tapahtuu levossa. Jos aivot ovat rasituksen alaisena koko ajan, ei lepoa tapahdu.

Muista siis levätä! Treenaatpa sitten minkä määrän minuutteja päivässä / viikossa tahansa, kunnioita sitä aikaa, kun et treenaa. Ilman sitä et kehity.

Informaation prosessoimiseen on harvoja vippaskonsteja, mutta erään tekniikan on niin allekirjoittanut kuin moni muukin kokenut hyödylliseksi. Siihen, mitä aivot prosessoivat, on sittenkin mahdollista vaikuttaa ainakin osittain. Tämä tapahtuu niin, että ennen nukkumaanmenoa asetat aivoille tehtävän.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä tekniikka toimii niin, että ennen nukahtamista kertaa vielä unen rajamailla asioita, joita olet harjoitellut aiemmin. Voit esim. mielikuvaharjoitteluna soittaa kappaletta tai asteikkoa. Koita olla niin tarkka kuin pystyt, vaikka et kykenisikään visualisoimaan soittamista ilman instrumenttia täysin. Tämän yhteydessä sano itsellesi, mitä asiaa aiot yöllä erityisesti käsitellä; anna aivoille tehtävä uneen.

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta tämä tekniikka toimii. Se ei tee ihmeitä niin, että aamulla olisit automaattisesti mestari. Mutta aivan varmasti olet herättyäsi käsitellyt asioita hieman syvemmin.

3. Informaation omaksuminen ja soveltaminen

Tämä on suoraa seurausta kahdesta edellisestä kohdasta. Kun treenaat kappaletta ensimmäisenä päivänä keskittyneesti, soitat sen luontevammin seuraavana päivänä, kun olet levännyt. Uusia hermoyhteyksiä on aktivoitunut ja aivot osaavat jo soveltaa oppimaansa hieman sujuvammin.

Sanotaan, että 10 000 toistoa missä tahansa aktiviteetissa tekee ihmisestä mestarin kyseisessä aktiviteetissa. Mitä ”mestari” tarkoittaa, ei tietenkään ole yksinkertaisesti määriteltävissä, mutta ilman hiusten halkomista tämä todennäköisesti pitää paikkansa.

Esimerkiksi Mozartista puhutaan usein lapsinerona, kun hän jo alle 10-vuotiaana kykeni soittamaan taiturillisesti ja säveltämään vaikuttavia teoksia. Toisaalta Mozart oli kasvuolosuhteidensa takia joka tapauksessa joutunut jo alle 10-vuotiaana tekemään monissa musiikillisissa asioissa nuo vaadittavat 10 000 toistoa… Hän oli nero. Toisaalta nerous edellyttää harjoittelua.

Niin tai näin. Toisto on tärkeää. Aktivoi aivot uudella informaatiolla ja sitten lepää kunnolla. Tauon jälkeen toista edellä mainittu. Lopputuloksena tästä kierrosta on uuden informaation omaksuminen. Useimmiten tämän prosessin läpikäyminen ei onnistu ilman kasvukipuja. Toisaalta ihmisten kipukynnykset ovat yksilölliset. Toinen jaksaa treenata tiettyjä asioita enemmän kuin toinen.

Pari ajatusta jaksamisesta

Jätin siis LIVE-luennon pitämättä, sillä en jaksanut tällä kertaa sitä viedä läpi tarpeeksi keskittyneesti. Siitä syntyi ajatus treenaamisesta ja jaksamisesta kirjottamiseen, sillä en halunnut jättää maanantai-iltaa aivan vaille uutta sisältöä.

On tärkeää oppia tunnistamaan rajansa. Yhtä tärkeää on oppia tiedostamaan se, milloin rajan voi ylittää ja toisaalta milloin siihen ei ole pakottavaa syytä. Joskus asioita voi tarpeen mukaan peruakin, jos se parantaa jaksamista. Toisaalta on asioita, joiden perumisesta voi olla negatiivisiakin seurauksia… Jaksaminen on siis mitä suurimmassa määrin tasapainottelua!

Loppuun kirjoitan vielä ajatuksen soittamista opettelevan jaksamisesta. Harva musiikin harrastaja on välttynyt kokemasta stressiä siitä, että ei ole harjoitellut opettajan antamia tehtäviä. Soittotaidon saavuttamiseksi harjoitteleminen on tärkeää, sitä ei käy kiistäminen. Toisaalta on tärkeää pitää mielessä myös se, että aina ei yksinkertaisesti jaksa. Eikä jaksamattomuudesta torujen saaminen yleensä auta motivoitumista.

Niinpä kannustan kaikkia musiikinopiskelijoita (ja musiikinopettajiakin!) miettimään tarkasti omia voimavarojaan. Opettele tunnistamaan tilanteet, kun jaksat, mutta myös ne tilanteet, kun et jaksa. Soittotunnille täytyy voida uskaltaa mennä, vaikka ei olisikaan jaksanut harjoitella. Se on paikka, jossa ollaan musiikin äärellä. Musiikin äärellä täytyy voida olla riippumatta siitä, mikä on jaksamisen tila.

Tsemppiä syksyyn! Palaamme LIVE-luentoasioihinkin taas pian! Ehkäpä jo ensi viikolla… 🙂

Elias

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Uuden harmonian luominen

Forever Young

(Huom! Pureudumme reharmonisoinnin maailmaan myös Stadin Musakoulu LIVE -lähetyksessä 3.7.2017 klo19.00 suorana osoitteessa www.Facebook.com/StadinMusakoulu. Tervetuloa seuraamaan!)

Puhutaan kappaleiden soinnuista ja siitä, miten niitä muokkaamalla kappaleen luonteen ja tunnelman voi muuttaa. Aloitetaan yksinkertaisella sointupohjalla, jonka voi kuulla esimerkiksi Alphavillen vanhassa kunnon megahitissä nimeltä Forever Young. Huomaa, että soinnut kappaleessa ovat alusta loppuun saakka samat. Yksinkertaisia kolmisointuja, jotka toistuvat aina samanlaisena.

Tässä artikkelissa tutustumme kahteen versioon kappaleesta. Analysoimme uudelleensoinnutuksen eli ”reharmonisoinnin” toiminnan. Alkuperäinen soinnutus on yksinkertainen ja löytyy monesta muustakin kappaleesta.

Dirty Loops (reharmonisoitu)

Dirty Loopsin versio Forever Young -kappaleesta on äärimmäisen hienostunut näyte siitä, mitä huolella rakennettu reharmonisointi saa aikaan. Siinä toteutetaan yksinkertaisia reharmonisointitekniikoita, mutta käydään myös rohkeasti reharmonisointimaailman raja-alueilla venyttämässä kuuntelijan kuuloelämystä mahdollisimman vääntäväksi. Kuunneltuasi kappaleen, analysoimme kuulemamme.

Analyysi

Musiikissa soinnuilla on funktiot, joita voidaan kuvata erilaisin analyysimerkein. Analyysin tarkoitus on toimia karttana sointujen kanssa sopivia säveliä etsiessä. Käydään läpi kappaleen sisältämä harmoninen informaatio.

Oheisesta kuvasta löytyy sinisellä merkittynä alkuperäisen kappaleen soinnut. Huomaa, että soinnut ovat samat läpi kappaleen, joten niitä ei ole erikseen kirjoitettu muuten kuin ensimmäiselle riville ja muutama sointu loppuun, jotka poikkeavat kaavasta.

Klikkaa kuvaa, jotta näet sen suurempana. Voit ladata sen tietokoneellesi, jos haluat.

Vihreällä merkittynä löydät soinnutuksen reharmonidun version. Seuraa kappaletta ja huomioi seuraavat elementit, jotka tekevät kappaleesta uudenkuuloisen:

  1. Tahtilaji on muutettu 12/8 pulssiksi. Alkuperäinen on 4/4. (Analyysissä alkuperäinen kappale on merkitty olevan 2/2, jotta vertailu uuden version kanssa on kätevämpää…)
  2. Alkuperäinen versio on duurissa. Uusi versio alkaa rinnakkaismollissa. Tämä on mahdollista, sillä melodia sopii myös molliin.
  3. Alkuperäinen versio pysyy tiukasti sävellajissa. Uudessa versiossa jo 3. tahdissa käytetään modaalilainausta. Modaalilainauksessa harmoniapalettia muutetaan kokonaisuudessaan hetkellisesti, joka tuo musiikkielämykseen yllätyksellisyyttä ja tuoreutta.
  4. Tahdissa 5 käytetään hybridisointua, joka tarkoittaa sitä, että soinnusta poistetaan sen 3. sävel. Tällöin sointu kuulostaa ”leijuvalta” ja vähän epämääräiseltä. Jännittävältä ja moderniltakin?
  5. Tahdissa 25 tehdään jälleen modaalilainaus. Tällä kertaa varsin eksoottisesti melodisesta mollista, joka ei sivua suoraan alkuperäistä sävellajia.
  6. Tahdissa 32 tapahtuu siirtymä alkuperäisen kappaleen mukaisesti duurisävellajiin. Duurisävellajin toteutus on kuitenkin reharmonisoinnissaan täynnä hienostuneita yllätyksiä.
  7. Heti tahdissa 33 viedään kuuntelija odottamattomaan, mutta vaikuttavaan paikkaan. Odotus on, että tästä alkaa duurisävellaji. Duurisävellajin sijaan tämä osio alkaakin modaalilainauksella doorisesta moodista. Nice!
  8. B-osassa tapahtuu useampikin modaalilainaus. Ne lukevat analyysinuotissa. Lisäksi tahdissa 34 käytetään sus4-soinnussa värisäveltä 10. Very cool.
  9. Tahdissa 35 tapahtuu omaan korvaani ehkäpä se kaikkein kutkuttavin asia. Ensimmäinen sointu voisi olla odotuksen mukaisesti I-asteen sointu. Tämän sijaan soinnusta on tehty ikään kuin hybridi, joskin tavalla, joka on epätyypillinen. Bassossa ohitesävelenä toimiva #1-sävel ei kuulu tuolla hetkellä vallitsevaan harmoniaan. Se purkautuu kuitenkin odotusten mukaisesti seuraavaan sointuun, jota on valmistellut tahdin 34 välidominanttisointu. #1-sävel toimii siksi, että sen siirtyessä seuraavaan sointuun, täyttyy odotus edellisessä tahdissa luodusta odotuksesta. Se toimii myös siksi, että kyseinen sävel soitetaan erittäin alhaalta. Tämä johtuu yläsävelsarjan ominaisuudesta, joka avaa harmonialle laajempia mahdollisuuksia toimia, mikäli referenssipiste harmonialle (eli basso) kulkee erittäin alhaalla.
  10. Tahdissa 47 oleva #1-sävel bassossa toimii myös, mutta hieman eri syystä. Tässä sävel on osa kromaattista linjaa, eikä muita perusteita tarvita. Tahdissa 49 kappale palaa takaisin rinnakkaismollisävellajiin. Tästä eteenpäin kappaleen harmonia on suurimmilta osin sama kuin alussa, joten sitä ei ole erikseen kirjoitettu analyysiin.

Päätelmä

Musiikin harmoniassa muuttujia on lukematon määrä. Tästä huolimatta harmonisen liikkeen taustalla on logiikka (teoria musiikista), joka vastaa useimpiin kysymyksiin siitä, miksi jotkin sävelet yhdessä toisten kanssa luovat tietynlaisia sävyjä.

Tämän blogikirjoituksen tarkoitus on antaa pieni näyte konsepteista, joita harmonian analysoinnissa käytetään. Hyppäsimme nyt melkolailla ilman lämmittelyä syvään päätyyn. Mutta kuten alkuperäinen Forever Young todistaa, harmonian ei tarvitse olla aina monimutkaista! Toisaalta, kuten Dirty Loops puolestaan näyttää, sekin ovi on avoin, jos rikas harmonia on se, mikä korvaa puoleensa vetää.

Omasta musiikillisesta taitotasostasi riippumatta toivotankin sinut tervetulleeksi keskustelemaan ajatuksista, joita blogi herätti.

Kummastako kappaleesta pidit enemmän? Vai kenties molemmista yhtä paljon? Haluatko tietää lisää nyt lukemastasi? Haluatko kysyä mitä tahansa muuta musiikkiin littyvää? Haluaisitko apua jonkin toisen kappaleen purkamisessa analyysin keinoin? Sana on vapaa.

Vielä loppuun mainostan Stadin Musakoulu LIVE -lähetyksiä. Pureudumme reharmonisoinnin maailmaan Stadin Musakoulu LIVE -lähetyksessä 3.7.2017 klo19.00 suorana osoitteessa www.Facebook.com/StadinMusakoulu. Tervetuloa seuraamaan!

Mukavia musiikkihetkiä kaikille!

Elias

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna