Piano vs. Digipiano (2. erä)

Avaan tässä kirjoituksessa digipianon ja akustisen pianon välisiä eroavaisuuksia. Kirjoitin Pianonviritysblogiini vuonna 2013 akustisen pianon ja digipianon eroista (http://blogi.pianonviritys.fi/piano-vs.-digipiano-(18.2.2013).html ). Johtopäätös tuolloin oli se, että akustisen pianon soitto-ominaisuuksia ei vielä ole mahdollista korvata digitaalisilla mallinnuksilla.

Teknologia kuitenkin kehittyy nopeasti, ja tehtyäni juuri Stadin Musakoulun uusimman investoinnin, markkinoiden realistisimman digipianon hankinnan, on aihetta arvioida uudelleen, mihin digipianot pystyvät nyt vuonna 2017.

Suuri osa aiemman kirjoituksen teknisistä näkökulmista pätee edelleen, joten voit halutessasi lukea sieltä, mitkä ovat digipianojen ja akustisten pianojen eroavaisuudet yleisellä tasolla.

Tässä nyt kirjoittamassani vertailussa keskityn spesifisti siihen, minkälaisia eroja löytyy digipianojen kehittyneimmästä mallista verrattuna akustiseen pianoon. Voiko akustisen pianon vihdoin korvata huipputeknologiaa sisältävällä digipianolla?

Digipiano

En mainitse arvioimani digipianon merkkiä enkä mallia, sillä toimintani on sponsorirahoituksesta vapaata. Kyseessä on noin 5000 euron hintainen digipianojen uutuus. Se on tällä hetkellä paras ”pystypianosimulaattori”, mitä on saatavilla.

Tämä hieno instrumentti eroaa muista digipianoista merkittävimmin siinä, että pianon sisältä löytyy aivan oikea pystypianon koneisto. Aitoa koneistoa ja soittotuntumaa jäljitteleviä soittimia on ollut markkinoilla jo pitkään, mutta täysin oikealla koneistolla varustettu digipiano on erikoisuus.

Oikea koneisto tarkoittaa sitä, että pianon sisällä kosketinta painaessa liikkuu kirjaimellisesti kaikki ne osat, jotka tekevät oikeankin pianon soittotuntumasta sellaisen kuin se on. Ainoa asia, mitä tässä pianossa ei ole, ovat pianonkielet ja kaikupohja. Ne on korvattu mikrosiruilla, optisilla sensoreilla ja konserttipianoista mallinnetuilla pianosampleilla, jotka kaiuttimet saattavat ilmoille.

Ensituntuma

Heti digipianosta ensimmäiset sävelet soittaessa käy selväksi, että digipianon ja akustisen pianon välillä on edelleen kuilu. Puhun dramaattisesti kuilusta, sillä ero on selvä. Olin odottanut eron olevan jopa pienemmän, sillä onhan kyse varsin hintavasta digipianosta, joka edustaa teknologista kärkeä ”pianosimulaattoreiden” maailmassa. Tästä huolimatta on selvää, missä simulaattorin akilleen kantapää edelleen on.

Digipianon kaiuttimesta tuleva soundi verrattuna oikeaan on yksiulotteinen ja epäorgaaninen. Soittaessani olen epämukavan tietoinen pianon sisään kätketyistä kaiuttimista, joista suurin osa on sijoitettu koskettimiston alle. Ääni tulee verrattain tylsänä ja ilmaisuvoimattomana laatikosta. Ero akustisen pianon ääneen, joka syttyy soittajan edessä ja ympärillä resonoiden soittimen koko rakenteesta, on suuri.

Ensituntuman oikeellisuus on helppo vahventaa soittamalla vain yhden sävelen akustisesta pianosta. Akustisen pianon ääni on tässä. Digipianon ääni puolestaan tuolla jossain. Ääni ei virtaa vaivattomasti tilaan, jossa piano on. Digipiano on kuin suuri muovinen mankka, jossa on koskettimet.

Siinä missä akustisen pianon soittaja tuntee äänen olevan kontrolloitavissa sormenpäiden pienimpiä liikevivahteita myöten, digipianolla soitettaessa äänen ja soittajan välissä tuntuu olevan algoritmeja ja mallinnuksia, kuten onkin. Kyse on nimenomaan kontrolloinnin tunteesta. Onko soittajalla ohjat musiikin tulkinnasta vai ei? Digipianisti ei ole aivan niin intensiivisesti yhtä soittimen kanssa kuin akustisella instrumentilla soitettaessa on pakko olla.

Rima

Asetan riman korkealle, sillä puhumme huippusoittimista, jotka on tarkoitettu ammattikäyttöön. Osa kritiikin aiheista ilmeneekin vain, mikäli lähtökohta on tinkimätön. Kritiikki sisältää sen tosiasian tiedostamisen, että kaikki ei yksinkertaisesti ole teknisesti mahdollista. Tämä ei suinkaan tarkoita, että laadukas digipiano olisi kelvoton soittamiseen. Se ei vain ole yhtä herkkä tulkitsija kuin akustinen piano.

Jos rimaa hitusen laskee, on helppo arvostaa ja ihmetellä tarkkuutta ja kekseliäisyyttä, jolla akustinen piano on mahdollista digitaalisesti simuloida. Koskettimien liikettä mitataan optisesti. Kaiuttimet jäljittelevät eri äänialueiden nyansseja tarkasti. Pedaalit toimivat useaa erilaista pedaalitekniikkaa saumattomasti soveltaen. Äänen mallinnus koskettimen painamisesta vapautukseen on toteutettu huolellisesti. Lisäksi osasävelsarjojen resonointi, joka on suuri osa luonnollista pianosoundia, on niin ikään mallinnettu.

Kaikki tämä tekee soittimesta luokassaan huipun. Mutta… Se vaan ei soi, kuten oikea piano. Maailman kalleimmat samplet ja mallinnukset eivät auta akustisen instrumentin ääniominaisuuksien kopioimisessa, mikäli kyseessä ei ole akustinen soitin.

Toisaalta tästä pääsemme siihen, mikä digitaalisen pianosimulaattorin vahvuus on. Ne elementit, jotka tässä soittimessa toimivat luontaisessa roolissaan, ei akustisen mekanismin korvikkeena, toimivat lähes täydellisesti.

Hyvä (joskaan ei erinomainen) simulaattori

Ensinnäkin pianonkoneisto toimii, kuten pianonkoneisto toimii. Kyseessä on oikea pianonkoneisto. Soittotuntuma raa’asti teknisenä rasituskokeena on täsmälleen sama kuin mitä oikeassa pystypianossakin on. Soitin soveltuu hyvin soittoharjoituksiin, sillä se aktivoit käden motoriikkaa samalla tavalla kuin oikea piano. Tämä on huikea kehitysaskel keinotekoisesti painotettuihin koskettimistoihin verrattuna.

Toinen hyvä asia on, että soittimessa on varsin kelvollinen ääni, mikäli soittaja käyttää kuulokkeita. Kaikki äänet ovat vähintäänkin hyviä ja yksi selkeästi erinomainen. Sitä voisi kuvailla jopa inspiroivaksi. Tämä ääni on erikoismenetelmällä mallinnettu ja nimenomaan kuulokkeilla kuunneltavaksi suunniteltu. Ääni on kolmiulotteinen ja vivahteikas.

Kolmanneksi ylistyksen ansaitsevat kaikki digitaalisen soittimen luontaiset avut, kuten midi- ja audiotoiminnot, Bluetooth-yhteensopivuus, sisäänrakennettu metronomi, äänitystoiminto yms.

Nämä kaikki yhdessä pitkälle viedyn pianosimuloinnin kanssa tekevät tästä soittimesta hyvän ja täydentävän kumppanin oikealle pianolle. Ei enää kiusallista tietoisuutta naapureista, kun hapuilet uutta kappaletta iltamyöhään. Ja siitähän juuri tässä instrumentissa on kyse. Voi rauhassa musisoida hyvällä soittotuntumalla silloin kun haluaa.

Miksei erinomainen?

Pianistina on vaikea päästä yli siitä, että digipiano ei soi, kuten oikea piano. Tämä ehkäpä vielä korostuu soittimessa, jossa kosketustuntuma on täysin realistinen, mutta jossa akustinen äänentoisto ei ylitä kosketustuntuman laadukkuuden asettamaa rimaa.

Äänen realistisuuden puuttuminen, niin outo kuin tämä vaatimus digipianolle onkin, heikentää kokonaistuntumaa. Etenkin mikäli soitinta käytetään huoneessa soivana instrumenttina ilman kuulokkeita. Kuulokkeilla kokemus on hyvä.

Kosketustuntuma saa siis yksittäisenä elementtinä suuren kiitoksen, kuten jo mainittu. Tuntuma on niin realistinen, että voin kuvitella sen sinällään olevan jopa ongelman osalle heistä, jotka ovat tottuneet ”normaaliin” digipianon helppoon ja tasaiseen soittotuntumaan. Kyseessä on todellakin pianosimulaattori, ei mikä tahansa digipiano.

Edellä mainitusta huolimatta teknologia ei ole vielä aivan täydellinen kosketustuntumankaan suhteen. Koskettimen liikettä mittaava optinen järjestelmä aiheuttaa silloin tällöin epäloogisuutta soittodynamiikkaan. On mahdollista, että jokin yksittäinen sävel soi yhtäkkiä suhteettoman kovaa, vaikka kosketinta painaisi kevyesti. Melko pieni, mutta samalla merkittävä harmi, sillä musiikissa on nimenomaan kyse pienistä nyansseista. Ongelma on valmistajan mukaan optisen liiketunnistusjärjestelmän ominaisuus, ei vika.

Pianistin näkökulmasta tuntuma tässä digipianossa on tavallaan ok, jopa mukava, mutta samalla hieman omituinen ja epäherkkä. Tuntuma on aidosta koneistosta huolimatta keinotekoinen, sillä suoraa yhteyttä orgaaniseen ääneen ei yksinkertaisesti ole olemassa. Tarkimmatkaan sävel- ja resonanssimallinnukset eivät kykene poistamaan sitä tosiasiaa, että soittimessa ei ole luontaisesti resonoivia osia.

Ehkä mallinnuksen yksi ongelma on juuri sen tarkkuus ja kliinisyys. Siitä puuttuu epätäydellisyys ja orgaaninen rosoisuus, joka pianossa aina luontaisesti on. Oikeassa pianossa vain yksikin sävel resonoi soittimen koko rungossa, johon on kiinnitetty monenlaisia puu-, rauta-, nahka-, kangas-, huopa- ym. rakenteita. Ne kaikki omilla tavoillaan vaikuttavat siihen, miten piano soi.

Päätelmä

On ollut ilo tutustua siihen, mihin teknologia digipianojen saralla nyt jo pystyy. Näistä keksinnöistä on paljon hyötyä musiikin harrastamisen apuna. Uusi digipianoni on käytännöllinen apu ja parhaimmillaan yön tunteina inspiraation tulkki. Se ei silti kykene yhtä vapaana virtaavaan mutkattomuuteen musiikin luojana, kuin mihin oikea akustinen instrumentti luontaisesti pystyy.

Ehkä parhaiten voin kuvata tunnetta näin. Akustinen piano hengittää, koska on se on elossa. Digipiano puolestaan on… No, digipiano. Se jäljittelee jotain aitoa.

Itselleni kyseinen soitin on kaivattu lisä, jota käytän lähinnä kuulokkeilla yön tunteina, kun inspiraatio iskee. Se on myös hyvä apu opetustilanteessa, jotta ei tarvitse vaihtaa paikkaa oppilaan kanssa aina, kun haluaa näyttää jonkin sävelkuvion nopeasti. Tällaiseen käyttöön soitin on erittäin hyvä. Se on oikeaa pianoa täydentävä treeniapu vailla vertaa ja sellaisena hintansa väärti.

Toisaalta jos sinulla ei vielä olisi pianoa ja tarkoitus olisi alkaa harrastaa tosissaan pianonsoittoa, olisi tilanne ehkä erilainen. Jos käytössä olisi 5000 euroa pianon hankintaan, tarkastelisin huolella ensin sekä uudet että käytetyt akustiset pianot, joita tuolla rahalla saa.

Tässä hintaluokassa saattaisi jopa löytää akustisen pianon, jossa on silent-toiminto sisäänrakennettuna. Näin saisit parhaat ominaisuudet sekä akustisesta että digimaailmasta. Toki piano painaa paljon enemmän ja se vaatii huoltoa, mutta toisaalta se myös on oikea piano. Jos sellainen olisi tarpeen ja hyvä yksilö löytyisi, olisi vaikea perustella pelkän digipianon ostamista oikean sijaan.

Kivoja hetkiä musiikin äärellä, olipa instrumenttisi mikä tahansa! Pidä mielessä, että vaikka instrumentti voi parhaimmillaan inspiroida luovuutta, sinä olet kuitenkin se, joka luot. Instrumentti on väline äänellesi. Käytä koko sydämelläsi ja äänelläsi sitä työkalua, mikä käytössäsi on. Siitä syntyy musiikki ja sanoma.

Elias

Tekijä: syyshuuto

Aloitin pianotunnit nelivuotiaana. Omien kappaleiden tapailu alkoi samoihin aikoihin. Musiikki on ollut yksi rakkaimpia asioita elämässäni pienestä pitäen. Se on tapa hengittää. Stadin musakoulu on unelma mahdollisuudesta ymmärtää musiikin kautta paremmin ihmisyyttä. Miksi tarvitsemme ääntä, joka nostaa ihokarvat pystyyn, herauttaa kyyneleen silmään tai sytyttää tarpeen liikkua?