Treenaus ja jaksaminen

Susi, susi!

”Susi, susi!” – huusi poika. Opettavainen vanha lasten satu nousi kiusallisesti mieleen, kun 4.9.2017 klo16.00 tajusin, että en jaksa vetää läpi seuraavaa Stadin Musakoulu LIVE-luentoa. Aikaa luennon alkuun oli vielä kolme tuntia, mutta tunsin, että nyt ei yksinkertaisesti ole energiaa siihen. Olin perunut jo kerran aiemminkin.

Lyhykäisyydessään selitys peruutukselle oli se, että töitä ja kaikenlaista muuta yllättävää kuormitusta aivoille on ollut viimeisen parin viikon aikana poikkeuksellisen paljon, ja LIVE-luennot haluan toteuttaa täydellä skarppiudella, jotta sisältö on hyvä. Ei syistä sen enempää, vaan siirrytään tarinan seuraavaan osaan. Mitä sitten tapahtui?

Treenaus ja jaksaminen

Musiikin harrastaminen aktivoi kehoa kokonaisvaltaisesti. Fyysinen puoli on erottamaton osa soittamista, mutta uusien asioiden omaksuminen on kiistämättä erityisen intensiivinen prosessi ajattelulle.

Kuinka monta kertaa opiskelija tunteekaan painetta siitä, että ei ole tehnyt kotitehtäviä. Aina ei jaksa, eikä aina kiinnosta, vaikka jaksaisikin. Kysymys kuuluu: miten treenata mahdollisimman tehokkaasti silloin, kun voimat tuntuvat olevan rajalliset? Ja milloin on yksinkertaisesti parempi myöntää itselleen, että ”nyt en jaksa”?

Treenausrutiineja on monenlaisia, mutta kaikki ne operoivat pohjimmiltaan yksinkertaisen prosessin ehdoilla.

  1. Aivoihin syötetään informaatiota, jonka muotoa aivot eivät osaa vielä käsitellä sujuvasti.
  2. Aivot prosessoivat uutta informaatiota.
  3. Aivot omaksuvat informaation ja oppivat soveltamaan sitä sujuvasti.

Käsitellään jokainen vaihe erikseen.

1. Informaation sisäänajo

Tämä vaihe on työläs. Ihmisillä on erilaiset valmiudet käsitellä informaatiota. Jotkut omaksuvat nopeammin tietynlaista informaatiota, toiset toisenlaista. Jos sisäänajettava informaatio on monimutkaista, kuten musiikki useimmille on, informaation sisäänsyöttäminen väsyttää nopeasti. Tämä on normaalia ja se kannattaa vain hyväksyä.

Väsyminen ilmenee huomiokyvyn alentumisena ja joskus jopa fyysisenä kipuna. On hyvä viedä itsensä väsymyksen rajalla, mutta väsymyksen voittaessa, ei ole syytä jatkaa. Siitä ei ole hyötyä.

Uusien asioiden opettelu musiikissa (ja muissakin asioissa) kannattaa pilkkoa mahdollisimman pieniin palasiin, jotta asioita on mahdollista sisäistää tehokkaasti ennen kuin aivot väsyvät. Voit lähestyä pilkkomista useasta näkökulmasta.

Ensimmäiseksi voit rajata treeniaikasi. Päätät treenata esim. asteikkoja 15min, jonka jälkeen pidät tauon tai lopetat kokonaan kyseiseltä päivältä. Tuon 15min sisällä voit ajatella vieläkin pienempiä kokonaisuuksia. Treenaa hankalaa kohtaa intensiivisesti vaikkapa kymmenen kertaa, jonka jälkeen pidät 10 sekunnin tietoisen tauon. Sitten toistat saman.

Minitaukojen pitämisen merkitystä treenaamisen ohessa ei voi korostaa tarpeeksi. Opit tuntemaan helposti oman keskittymiskykysi rajan, kun kiinnität siihen huomiota. Sillä hetkellä, kun mielesi sanoo ”en jaksa” ja toistot alkavat mennä säännöllisesti väärin, on aika pitää tauko.

On aina yllättävää, mitä muutama rauhallinen hengenveto intensiivisten ajattelupuristusten väleissä tekee. Aivot toimivat tässä mielessä aivan kuin lihakset. Yhden pitkän sarjan sijaan on parempi tehdä useampi sarja, joissa on pienempi määrä toistoja.

Treeniajan lisäksi voit pilkkoa treenaamasi materiaalin. Älä koita treenata koko kappaletta kerralla. Treenaa ensin kädet erikseen erittäin hitaasti yksi rivi sujuvaksi. Vasta sitten koita soittaa kädet yhteen ja mene eteenpäin. Tämän periaatteen voi viedä äärimmilleen ja tarvittaessa loopata vaikka vain yhtä tahtia (tai osaa tahdista!) niin kauan, kunnes se sujuu. Motoriikka kehittyy vain toistojen kautta.

Tämä voi tuntua aluksi oudolta ja mekaaniselta tavalta, mutta se on useimmiten nopeampi tapa opetella kappale kuin se, että yrität kahlata tuntematonta kappaletta heti alusta loppuun molemmilla käsillä.

2. Informaation prosessoiminen

Siinä missä informaation sisäänajamiseen ihminen voi vaikuttaa treenimäärällä, informaation prosessoimiseen aivoissa ihminen ei voi vaikuttaa aktiivisesti. Paitsi lepäämällä!

On tärkeää ymmärtää, että uutta oppiessa aivojen ”kemia” fyysisesti muuttuu. Tässäkin aivot ovat lihaksenkaltaiset. Lihakset eivät aktivoidu kasvamaan, mikäli ne eivät saa rasituksesta syytä kasvaa. Kasvu itsessään on fyysinen prosessi, joka tapahtuu levossa, tahdosta riippumatta, seuraksena rasituksesta.

Samoin aivoissa informaatiota kuljettavat kanavat muovautuvat ja aktivoituvat automaattisesti sen seurauksena, että niille on rasituksen myötä annettu syy aktivoitua. Itse aktivoituminen ja aivojen rakenteen muutos on fyysinen prosessi, joka tapahtuu levossa. Jos aivot ovat rasituksen alaisena koko ajan, ei lepoa tapahdu.

Muista siis levätä! Treenaatpa sitten minkä määrän minuutteja päivässä / viikossa tahansa, kunnioita sitä aikaa, kun et treenaa. Ilman sitä et kehity.

Informaation prosessoimiseen on harvoja vippaskonsteja, mutta erään tekniikan on niin allekirjoittanut kuin moni muukin kokenut hyödylliseksi. Siihen, mitä aivot prosessoivat, on sittenkin mahdollista vaikuttaa ainakin osittain. Tämä tapahtuu niin, että ennen nukkumaanmenoa asetat aivoille tehtävän.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä tekniikka toimii niin, että ennen nukahtamista kertaa vielä unen rajamailla asioita, joita olet harjoitellut aiemmin. Voit esim. mielikuvaharjoitteluna soittaa kappaletta tai asteikkoa. Koita olla niin tarkka kuin pystyt, vaikka et kykenisikään visualisoimaan soittamista ilman instrumenttia täysin. Tämän yhteydessä sano itsellesi, mitä asiaa aiot yöllä erityisesti käsitellä; anna aivoille tehtävä uneen.

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta tämä tekniikka toimii. Se ei tee ihmeitä niin, että aamulla olisit automaattisesti mestari. Mutta aivan varmasti olet herättyäsi käsitellyt asioita hieman syvemmin.

3. Informaation omaksuminen ja soveltaminen

Tämä on suoraa seurausta kahdesta edellisestä kohdasta. Kun treenaat kappaletta ensimmäisenä päivänä keskittyneesti, soitat sen luontevammin seuraavana päivänä, kun olet levännyt. Uusia hermoyhteyksiä on aktivoitunut ja aivot osaavat jo soveltaa oppimaansa hieman sujuvammin.

Sanotaan, että 10 000 toistoa missä tahansa aktiviteetissa tekee ihmisestä mestarin kyseisessä aktiviteetissa. Mitä ”mestari” tarkoittaa, ei tietenkään ole yksinkertaisesti määriteltävissä, mutta ilman hiusten halkomista tämä todennäköisesti pitää paikkansa.

Esimerkiksi Mozartista puhutaan usein lapsinerona, kun hän jo alle 10-vuotiaana kykeni soittamaan taiturillisesti ja säveltämään vaikuttavia teoksia. Toisaalta Mozart oli kasvuolosuhteidensa takia joka tapauksessa joutunut jo alle 10-vuotiaana tekemään monissa musiikillisissa asioissa nuo vaadittavat 10 000 toistoa… Hän oli nero. Toisaalta nerous edellyttää harjoittelua.

Niin tai näin. Toisto on tärkeää. Aktivoi aivot uudella informaatiolla ja sitten lepää kunnolla. Tauon jälkeen toista edellä mainittu. Lopputuloksena tästä kierrosta on uuden informaation omaksuminen. Useimmiten tämän prosessin läpikäyminen ei onnistu ilman kasvukipuja. Toisaalta ihmisten kipukynnykset ovat yksilölliset. Toinen jaksaa treenata tiettyjä asioita enemmän kuin toinen.

Pari ajatusta jaksamisesta

Jätin siis LIVE-luennon pitämättä, sillä en jaksanut tällä kertaa sitä viedä läpi tarpeeksi keskittyneesti. Siitä syntyi ajatus treenaamisesta ja jaksamisesta kirjottamiseen, sillä en halunnut jättää maanantai-iltaa aivan vaille uutta sisältöä.

On tärkeää oppia tunnistamaan rajansa. Yhtä tärkeää on oppia tiedostamaan se, milloin rajan voi ylittää ja toisaalta milloin siihen ei ole pakottavaa syytä. Joskus asioita voi tarpeen mukaan peruakin, jos se parantaa jaksamista. Toisaalta on asioita, joiden perumisesta voi olla negatiivisiakin seurauksia… Jaksaminen on siis mitä suurimmassa määrin tasapainottelua!

Loppuun kirjoitan vielä ajatuksen soittamista opettelevan jaksamisesta. Harva musiikin harrastaja on välttynyt kokemasta stressiä siitä, että ei ole harjoitellut opettajan antamia tehtäviä. Soittotaidon saavuttamiseksi harjoitteleminen on tärkeää, sitä ei käy kiistäminen. Toisaalta on tärkeää pitää mielessä myös se, että aina ei yksinkertaisesti jaksa. Eikä jaksamattomuudesta torujen saaminen yleensä auta motivoitumista.

Niinpä kannustan kaikkia musiikinopiskelijoita (ja musiikinopettajiakin!) miettimään tarkasti omia voimavarojaan. Opettele tunnistamaan tilanteet, kun jaksat, mutta myös ne tilanteet, kun et jaksa. Soittotunnille täytyy voida uskaltaa mennä, vaikka ei olisikaan jaksanut harjoitella. Se on paikka, jossa ollaan musiikin äärellä. Musiikin äärellä täytyy voida olla riippumatta siitä, mikä on jaksamisen tila.

Tsemppiä syksyyn! Palaamme LIVE-luentoasioihinkin taas pian! Ehkäpä jo ensi viikolla… 🙂

Elias

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tekijä: syyshuuto

Aloitin pianotunnit nelivuotiaana. Omien kappaleiden tapailu alkoi samoihin aikoihin. Musiikki on ollut yksi rakkaimpia asioita elämässäni pienestä pitäen. Se on tapa hengittää.

Stadin musakoulu on unelma mahdollisuudesta ymmärtää musiikin kautta paremmin ihmisyyttä. Miksi tarvitsemme ääntä, joka nostaa ihokarvat pystyyn, herauttaa kyyneleen silmään tai sytyttää tarpeen liikkua?