Erilaiset aivot, osa 2 (21.12.2016)

Kirjoitin viime keväänä blogin oppimisvaikeuksista (http://blogi.stadinmusakoulu.fi/index.php/2017/06/16/erilaiset-aivot-osa-1/). Spekuloin siinä myös omalla oppimisvaikeudellani. Nyt on aika täydentää tarina.

Asia jäi mieleen itämään ja lopulta päädyin neuropsykologiseen tutkimukseen nyt joulukuussa. Tutkimuksessa testattiin monenlaisia sanoihin, numeroihin, väreihin, käsitteisiin, geometriaan ja logiikkaan liittyviä asioita.

Tulos oli yllättävä. Lukihäiriötä ei ole. Olin olettanut saavani vähintäänkin viitteitä lukihäiriöstä ja/tai laskemiseen liittyvästä ongelmasta, mutta ei. Laskemistestissäkin olin ns. normaalilla tasolla, vaikkakin hieman alakäyrällä.

Kaksi poikkeavuutta kuitenkin löydettiin. Minulla on tarkkaavaisuushäiriö, joka vaikeuttaa informaation nopeaa prosessointia. Kyse ei ole päättely- tai hahmottamiskyvyn heikkoudesta. Sen sijaan kanavassa jota pitkin informaatio käsiteltäväksi kulkee, on eräänlainen ”pullonkaula”, kuten neuropsykologi asian ilmaisi.

Esimerkiksi lukeminen on raskasta, sillä luettu teksti ei tahdo pysyä mielessä. Samaten on hankalaa hahmottaa nuotit nuottiviivastolla kokonaisuutena ja jatkumona. Sen sijaan keskityn tulkitsemaan yksittäisiä nuotteja. Tämä ei tietenkään ole toimiva yhtälö, mikäli tarkoitus olisi tuottaa sujuvaa musiikkia prima vistana.

Testissä löytyi myös toinen yllättävä asia. Suoriuduin keskiarvoa paremmin asioiden välistä yhteyttä testanneessa osiossa. Tässä testissä kahdelle käsitteelle piti löytää yhteinen nimittäjä.

Tästä avautui uusi näkökulma moneen asiaan. Se, että olen päätynyt säveltäjäksi nuotinlukua vaikeuttavasta tarkkaavaisuushäiriöstä huolimatta, ei välttämättä olekaan lopulta kovin erikoinen asia, sillä säveltämisessähän nimenomaan operoidaan asioiden välisten yhteyksien ymmärtämisellä. Ei sillä, miten nopeasti informaatiota pystyy käsittelemään.

Missä suhteessa sävelet ovat toisiinsa? Miten säveliä voi erottaa tai niputtaa? Mistä löytää teosta yhtenäistäviä elementtejä? Säveltämisessä (ja musiikin teoriassa) ei ole olennaista saapua johtopäätökseen nopeasti. Olennaista on löytää yhteyssäikeitä, joita sitten voi työstää edelleen.

Testin johtopäätöksistä jää jäljelle se vanha tuttu totuus, johon päädyin jo blogin ensimmäisessä osassa keväällä. Asioiden ymmärtämiseen on monta tietä! Aivot toimivat liian monimutkaisesti, jotta niiden mahdollisuuksista tai rajoitteista voisi tehdä lukkoonlyötyjä johtopäätöksiä vain muutamaa ominaisuutta testaamalla.

Jos esimerkiksi rakastat musiikkia, mutta koet harjoittelemiseen motivoitumisen vaikeaksi, voi olla hyvä pysähtyä ja kysyä seuraava kysymys. Onko kyse todella innostuksen puutteesta ja oppimisvaikeudesta vai ehkäpä vain erilaisesta tavasta oppia, jolle ei ole ollut mahdollisuutta antaa tarpeeksi (tai laisinkaan) tilaa ja huomiota?

Oma rakkauteni musiikkiin oli onneksi tarpeeksi vahva selvitäkseen läpi lapsuuden orkesteri- ja teoriatunneista. Tuolloin olisi varmasti ollut hyödyksi ymmärtää tarkkaivaisuushäiriöni luonne tarkemmin, jotta opiskelua olisi voitu muovata paremmin ottamaan huomioon pienen pääkopan sekavat olosuhteet. Mutta kehitys kehittyy.

Nyt tästä perspektiivistä tiedän, että lapsen motivaatiota (tai sen puutetta) musiikkiin ja soittamiseen voi olla vaikea ymmärtää. Ihminen voi rakastaa musiikkia yli kaiken, mutta ahdistua tietyissä musikaalisissa tilanteissa suuresti. Vastaavasti ihminen voi soittaa ilolla ja innolla, mutta olla välinpitämätön itse musiikin suhteen.

Tämän takia lasten (ja miksei aikuistenkin) opettamisessa on tärkeää pyrkiä pois kaikesta turhasta kaavamaisuudesta, kunnes oikea polku alkaa ns. vetää soittajaa luontaisesti. Musikanttia ei ole syytä painostaa soittamaan missään tilanteessa, jos soittaminen ei tunnu luontevalta. Eikä ole syytä myöskään hioa soittajan tekniikkaa, vaikka se tuntuisi kuinka sujuvalta, mikäli tekniikalla ei ole yhteyttä musikaaliseen ilmaisuun.

Ei pidä unohtaa, että loppujen lopuksi musiikkiharrastuksen tarkoitus on avata ihmiselle yksi aivan erityinen kanava, jonka kautta voi elää täyttä ja tuntevaa elämää. Elämän kokeminen äänen kautta on ihmisen primitiivisin kyky ja musiikki on tämän kyvyn perussovellus.

Hyvää joulua kaikille! Mahtavan onnellista uutta vuotta tietysti myös!

-Elias

 

Tekijä: syyshuuto

Aloitin pianotunnit nelivuotiaana. Omien kappaleiden tapailu alkoi samoihin aikoihin. Musiikki on ollut yksi rakkaimpia asioita elämässäni pienestä pitäen. Se on tapa hengittää. Stadin musakoulu on unelma mahdollisuudesta ymmärtää musiikin kautta paremmin ihmisyyttä. Miksi tarvitsemme ääntä, joka nostaa ihokarvat pystyyn, herauttaa kyyneleen silmään tai sytyttää tarpeen liikkua?